Missä jello-kakku on peräisin?

Jell-O-kakun alkuperä on jokseenkin epävarma, ja sen keksintöön liittyy useita vaatimuksia. Jotkut lähteet viittaavat siihen, että käsite sai alkunsa 1900-luvun alussa Yhdysvalloista, kun taas toiset juontavat juurensa aikaisempiin eurooppalaisiin jälkiruokiin, joissa oli gelatiinia tai hedelmähyytelöitä.

Eräs suosittu teoria kertoo, että Sarah Woolley LeRoysta, New Yorkista, keksi Jell-O-kakun vuonna 1902 tai 1904. Woolley, kotiäiti ja innokas kokki, loi jälkiruoan yhdistämällä Jell-O:n kakkutaikinaan ja paistamalla sen. Tämä Jell-O-kakun versio koostui kaksikerroksisesta kakusta, jonka välissä oli Jell-O-kerros.

Toinen väite tulee Jell-O-yhtiöltä itseltään. Vuonna 1904 Genesee Pure Food Company, joka tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä Jell-O Company, julkaisi keittokirjan nimeltä "JELL-O:A Dainty Dessert". Tämä keittokirja sisälsi reseptin "Jell-O Cakelle", joka sisälsi kakkutaikinan kerrostamisen Jell-O-seoksella.

Ajan myötä Jell-O-kakku sai suosiota ja jälkiruoasta syntyi muunnelmia. Esimerkiksi joissakin versioissa oli yksi kerros kakkua, jonka päällä oli Jell-O, kun taas toiset sisälsivät useita kakkukerroksia ja Jell-O:ta. Myös Jell-O:n eri makuja käytettiin, ja joissakin resepteissä oli kermavaahtoa, hedelmiä tai muita täytteitä.

Jell-O:n laaja saatavuus ja kakun tekemisen helppous vaikuttivat sen suosioon. Siitä tuli perustuote monissa kotitalouksissa, ja se esiintyi kokoontumisissa, juhlissa ja juomatilaisuuksissa.

Vaikka Jell-O-kakun yhtä alkuperää on vaikea määrittää, on selvää, että jälkiruoalla on pitkä ja arvostettu historia amerikkalaisessa keittiössä. Sen yhdistelmä kakkua, Jell-O:ta ja usein muita täytteitä tekee siitä monipuolisen ja nautinnollisen herkkupalan.