Kuka keksi fermentoinnin?

Fermentoinnin keksintö ei johdu yksittäisestä yksilöstä, vaan se on seurausta ihmisten kollektiivisesta kekseliäisyydestä tuhansien vuosien aikana. Käymisen käytäntö syntyi itsenäisesti eri puolilla maailmaa ja eri kulttuureissa.

Varhaisimmat todisteet käymisestä juontavat neoliittikaudelta (noin 10 000 eKr.), jolloin valmistettiin alkoholijuomia, kuten olutta ja viiniä. Nämä juomat löydettiin todennäköisesti luonnollisten prosessien kautta, koska hedelmissä ja jyvissä olevat villihiiva ja bakteerit saisivat ne käymään, kun ne altistettiin oikeille olosuhteille, kuten lämmölle ja kosteudelle.

Ajan myötä ihmiset kehittivät tekniikoita käymisprosessin hallitsemiseksi ja tehostamiseksi, jolloin he voivat tuottaa laajemman valikoiman fermentoituja ruokia ja juomia. Esimerkiksi muinaiset egyptiläiset ja babylonialaiset käyttivät hiivaa leivän valmistukseen, kun taas kiinalaiset kehittivät tekniikoita soijapapujen fermentoimiseksi soijakastikkeen ja tofun valmistamiseksi.

Fermentaatiolla oli elintärkeä rooli elintarvikkeiden säilyvyyden ja kulutuksen turvallisuuden kannalta. Ennen jäähdytyksen tuloa käyminen antoi ihmisille mahdollisuuden säilyttää ruokaa pitkiä aikoja muuntamalla pilaantuvia tavaroita vakaammiksi ja säilyviksi tuotteiksi. Lisäksi fermentoidut ruoat sisältävät hyödyllisiä bakteereja ja muita mikro-organismeja, jotka voivat edistää suoliston terveyttä ja yleistä hyvinvointia.

Siksi fermentaation keksintöä voidaan pitää ihmiskunnan yhteisenä ponnisteluna ja saavutuksena, johon on osallistunut lukuisia kulttuureja ja yksilöitä historian aikana.