Mikä on lavakakun historia?

Laavakakku, joka tunnetaan myös nimellä sulatettu suklaakakku, on 1980-luvun lopulta peräisin oleva jälkiruoka. Tarkkaa keksijää ei tunneta, mutta tunnustus annetaan usein ranskalaiselle kokin Jean-Georges Vogerichtenille. Työskennellessään Manhattan-ravintolassa Lafayettessa vuonna 1987 Vogerichten loi jälkiruoan yrittäessään valmistaa suklaasoufflea. Kakun nimi tulee sen nestemäisestä, "sulasta" suklaakeskuksesta, joka vuotaa ulos, kun se leikataan auki.

Laavakakku nousi suosioon 1990-luvulla, ja muunnelmia esiintyi ravintoloissa ja keittokirjoissa. Siitä on sittemmin tullut klassinen jälkiruoka, jota tarjoillaan ravintoloissa, kahviloissa ja kotikeittiöissä.

Laavakakun perinteinen valmistus sisältää yksittäisten annosten paistamisen ramekineissa tai pienissä ruukuissa. Kakkutaikina koostuu yleensä suklaasta, voista, kananmunista, sokerista ja jauhoista, ja siihen sekoitetaan sulatettu suklaa. Taikinaa paistetaan, kunnes ulkoosa on jähmettynyt, ja keskiosa pysyy nesteenä ja sulana. Tämän vaikutuksen saavuttamiseksi kakkuja kypsennetään usein korkeassa lämpötilassa lyhyen aikaa, minkä jälkeen annetaan lyhyt lepoaika ennen tarjoilua.

Laavakakun mukana on tyypillisesti jäätelöä, kermavaahtoa tai muita jälkiruokien täytteitä. Se tunnetaan täyteläisestä, dekadentista suklaamaustastaan ​​ja visuaalisesti houkuttelevasta esityksestään, mikä tekee siitä suosikkijälkiruoan suklaaharrastajille.