Mikä siinä purukumissa on, mikä teki siitä kaiken vaahtoavan, kun pidin vettä?

Purukumin pääaine, joka saa sen vaahtoamaan veteen sekoitettuna, on purukumipohja. Purukumipohja on yhdistelmä luonnollisia ja synteettisiä polymeerejä, jotka antavat kumille sen elastisuutta ja pureskelua. Kun kumipohja sekoitetaan veteen, se muodostaa kolloidin, joka on kahden tai useamman aineen seos, jossa yksi aine (dispergoitu faasi) on jakautunut toiseen aineeseen (jatkuva faasi). Kumipohjan ja veden tapauksessa kumipohja on dispergoitu faasi ja vesi jatkuva faasi.

Kun purukumia sekoitetaan veteen, muodostuva vaahto johtuu ilmakuplien muodostumisesta. Kun purukumipohja ja vesi sekoitetaan keskenään, kumin perusmolekyylit alkavat olla vuorovaikutuksessa vesimolekyylien kanssa muodostaen sidosverkoston. Tämä sidosverkosto vangitsee ilmakuplat, mikä saa seoksen vaahtoamaan.

Purukumia sekoitettaessa veteen muodostuvan vaahdon määrä riippuu useista tekijöistä, mukaan lukien kumipohjan tyypistä, käytetyn kumipohjan määrästä ja veden lämpötilasta. Jotkin purukumipohjatyypit muodostavat todennäköisemmin vaahtoa kuin toiset, ja suuremman kumipohjamäärän käyttäminen tuottaa myös enemmän vaahtoa. Myös veden lämpötilalla on merkitystä, sillä lämpimämpi vesi saa purukumipohjan liukenemaan nopeammin ja tuottamaan enemmän vaahtoa.

Vaikka purukumi ja vesi eivät reagoi kemiallisesti, se ei sovellu kulutukseen. Tämä johtuu siitä, että purukumin pureskelun aikana muodostuva sylki auttaa hajottamaan purukumipohjan ja vapauttamaan sen aromit ja makeutusaineet. Kun purukumi sekoitetaan veteen, tätä prosessia ei tapahdu ja kumin pohja voi juuttua kurkkuun tai suolistoon aiheuttaen tukos tai muita terveysongelmia. Syntynyttä vaahtoa voi olla vaikea puhdistaa, koska se voi tarttua pintoihin ja luoda tahmeaa sotkua.