Mitä luumuvanukasmalli eroaa ydinmallista?

Luumuvanukasmalli ja ydinmalli ovat kaksi eri mallia, jotka kuvaavat atomin rakennetta. Luumuvanukasmallia, joka tunnetaan myös nimellä Thomson-malli, ehdotti J.J. Thomson vuonna 1904. Se viittaa siihen, että atomi koostuu positiivisesti varautuneesta pallosta, johon on upotettu negatiivisesti varautuneita elektroneja, aivan kuten luumut vanukasessa.

Toisaalta ydinmallia, joka tunnetaan myös nimellä Rutherford-malli, ehdotti Ernest Rutherford vuonna 1911. Tämän mallin mukaan atomi koostuu pienestä, tiheästä ja positiivisesti varautuneesta ytimestä, jota ympäröivät sen ympärillä kiertävät elektronit. Ydin sisältää suurimman osan atomin massasta, kun taas elektronit ovat vastuussa sen kemiallisista ominaisuuksista.

Tärkeimmät erot luumuvanukasmallin ja ydinmallin välillä ovat:

1. Ytimen rakenne :Luumuvanukasmallissa ei ole erillistä ydintä, kun taas ydinmallissa on keskeinen positiivisesti varautunut ydin.

2. Maksun jako :Luumuvanukasmallissa positiiviset ja negatiiviset varaukset jakautuvat tasaisesti koko atomiin. Sitä vastoin ydinmallissa positiivinen varaus keskittyy ytimeen ja negatiivinen varaus jakautuu elektronipilveen.

3. Atomin vakaus :Luumuvanukasmalli ei voi selittää, miksi atomit ovat stabiileja. Mallin mukaan negatiivisesti varautuneiden elektronien tulisi vetäytyä positiivisesti varautuneeseen palloon ja romahtaa siihen. Toisaalta ydinmalli selittää atomien stabiilisuuden ottamalla käyttöön käsitteen ytimestä, joka pitää elektronit kiertoradalla sen ympärillä.

4. Sirontakokeet :Luumuvanukasmalli ei pystynyt selittämään Rutherfordin kultafoliokokeen tuloksia, jotka osoittivat, että suurin osa atomin massasta ja positiivisesta varauksesta oli keskittynyt pieneen, tiheään ytimeen. Ydinmalli selitti kuitenkin onnistuneesti kokeessa havaitun alfa-hiukkasten sironnan.

5. Subatomisten hiukkasten löytäminen :Ydinmalli johti subatomisten hiukkasten, kuten protonien ja neutronien, löytämiseen ytimessä. Näitä hiukkasia ei otettu huomioon luumuvanukasmallissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että luumuvanukasmalli ja ydinmalli ovat kaksi erillistä atomirakenteen mallia. Ydinmalli, jossa on keskusydin ja kiertävät elektronit, on tällä hetkellä hyväksytty malli, sillä se selittää tarkasti erilaisia ​​kokeellisia havaintoja ja atomin rakenteeseen ja käyttäytymiseen liittyviä ilmiöitä.