Mikä oli rypäleiden poimimisen proosaa vuonna 1930?

1930-luvun suuren laman aikana siirtotyöläiset, joista monet olivat meksikolaisia ​​ja filippiiniläisiä maahanmuuttajia, kohtasivat äärimmäistä riistoa ja köyhyyttä maatalousteollisuudessa. Rypäleiden poimintaprosessi vuonna 1930 sisälsi usein pitkiä tunteja manuaalista työtä ankarissa olosuhteissa, vähän palkkaa ja vain vähän perusoikeuksia tai suojaa.

Tässä on yleiskuvaus prosessista ja 1930-luvun rypäleiden poimijoiden kohtaamista haasteista:

1. Työn siirtolaisuus :Rypäleiden poimijat olivat usein osa suurta siirtotyövoimaa, joka muutti alueelta toiselle eri sadonkorjuukausien jälkeen. He matkustivat täpötäysissä kuorma-autoissa, laatikoissa tai jalan päästäkseen rypäleen viljelyalueille.

2. Työurakoitsijat ja hyväksikäyttö :Maataloustyöntekijät, jotka tunnetaan nimellä "miehistöpäälliköt" tai "padronit", toimivat välittäjinä viljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden välillä. Nämä urakoitsijat, jotka olivat usein riistäviä, rekrytoivat työntekijöitä ja järjestivät heidän kuljetuksensa, asumisensa ja maksunsa.

3. Syrjivät käytännöt :Maataloustyöntekijät, erityisesti meksikolaista ja filippiiniläistä syntyperää olevat maahanmuuttajat, kohtasivat syrjintää ja rasismia. Heiltä evättiin usein pääsy peruspalveluihin, kuten wc-tiloihin ja puhtaaseen juomaveteen, ja he joutuivat rasistisen herjauksen ja halventavan kohtelun kohteeksi.

4. Alhainen palkka ja riittämättömät palkat :Rypäleiden poimijat saivat tyypillisesti erittäin alhaiset palkat työstään. Ne voidaan maksaa tunnissa, laatikossa tai rypälelaatikossa. Hinnat voivat vaihdella, mutta keskimäärin poimija saattoi ansaita vain muutaman dollarin päivässä, jääden usein alle laillisen vähimmäispalkan.

5. Pitkät työajat ja raskas työ :Rypäleenkorjuu vaati intensiivistä fyysistä työtä, ja poimijat työskentelivät pitkiä päiviä kuumassa auringossa ja kumartuivat poimimaan rypäleitä huolellisesti, jotta ne eivät vahingoittuisi.

6. Turvallisuusmääräysten ja vaarallisten työolojen puute :Maataloustyöntekijät altistuivat vaarallisille kemikaaleille ja torjunta-aineille, ja turvallisuusmääräykset puuttuivat, mikä johti vammoihin ja terveysriskeihin.

7. Lapsityövoima :Valitettavasti lapsityövoima oli yleistä rypälepelloilla. Lapset, joskus jopa kuusi-kahdeksanvuotiaat, työskentelivät vanhempiensa rinnalla tehden uuvuttavia tehtäviä taloudellisen tarpeen vuoksi.

8. Ammattiliiton edustuksen puute :Maataloustyöntekijöillä oli vähän tai ei ollenkaan neuvotteluvoimaa, ja sekä viljelijät että urakoitsijat kohtasivat usein jyrkästi yhdistymispyrkimyksiä.

9. Asuntoehdot :Siirtotyöläiset asuivat usein huonolaatuisissa, ahtaissa asunnoissa, jotka tarjosivat työurakoitsijat tai viljelijät. Näistä asuintiloista puuttui perushygienia, sähkö ja juokseva vesi.

10. Oikeussuojan puute :Maataloustyöntekijöillä oli rajoitetusti oikeussuojakeinoja, ja he olivat alttiina huonolle kohtelulle ja palkkavarkauksille. He eivät usein olleet tietoisia oikeuksistaan, ja he kohtasivat haasteita navigoida oikeusjärjestelmässä kielimuurien ja maahanmuuttajastatuksen vuoksi.

Koko rypäleiden poimintaprosessille vuonna 1930 oli ominaista riisto, huonot työolot ja maataloustyöntekijöiden perusoikeuksien puute. Taistelu paremmasta kohtelusta, oikeudenmukaisista palkoista ja parantuneista työoloista maatalousteollisuudessa jatkui monta vuotta ja oli työväenliikkeiden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aktivismin liikkeellepaneva voima.