Kuoleeko koko ekosysteemi sukupuuttoon, jos yksi osa ravintoketjusta kuolee pois?

Kyllä, koko ekosysteemi voi kuolla sukupuuttoon, jos yksi osa ravintoketjusta kuolee pois. Tämä seuraus on havaittu useita kertoja todellisissa skenaarioissa, ja se tunnetaan nimellä "trofinen kaskadiefekti".

Kun yksi laji poistetaan ravintoketjusta, se vaikuttaa muiden lajien selviytymiseen ja runsauteen sekä sen ylä- että alapuolella ravintoketjussa. Näin se toimii:

1. Alhaalta ylös -tehoste :

Kun alkutuottaja, kuten kasveja tai leviä, vähenee tai eliminoituu häiriön vuoksi, se vaikuttaa suoraan niitä ruokkiviin organismeihin – ensisijaisiin kuluttajiin, kuten hyönteisiin tai kasvinsyöjiin. Elintarvikkeiden saatavuuden heikkenemisen vuoksi ensisijaisten kuluttajien määrä vähenee.

2. Ylhäältä alas -tehoste :

Ensisijaisten kuluttajien väheneminen johtaa niiden saalistajien, toissijaisten kuluttajien, populaation kasvuun. Tämä johtuu siitä, että saalistajat kohtaavat nyt vähentynyttä kilpailua ruoasta, mikä mahdollistaa niiden määrän kasvamisen.

3. Cascading Effects :

Kun toissijaiset kuluttajat lisääntyvät, he alkavat kuluttaa enemmän alkutuottajia, mikä vähentää entisestään niiden väestöä. Tällä ravintoketjun häiriöllä voi olla peräkkäinen vaikutus muille trofiatasoille, mikä vaikuttaa kolmannen asteen kuluttajiin ja sen ulkopuolelle.

4. Biologisen monimuotoisuuden väheneminen :

Lajien runsauden muutokset voivat muuttaa koko ekosysteemin monimuotoisuutta ja lajikoostumusta. Jotkut lajit voivat tulla hallitsevammiksi, kun taas toiset vähenevät tai jopa kuolevat sukupuuttoon.

Klassinen esimerkki troofisesta kaskadista on meren ekosysteemin romahtaminen lähellä Aleutien saaria Pohjois-Tyynenmerellä. 1970-luvun lopulla merisaukkojen, jotka olivat huippupetoeläimiä, väheneminen johti merisiilipopulaatioiden kasvuun. Merisiilit ylilaiduntivat rakkolevämetsiä, jotka ovat välttämättömiä eri meren lajien selviytymiselle. Tämän seurauksena rakkolevämetsän ekosysteemi koki massiivisen laskun, mikä häiritsi koko meren ravintoverkoston tasapainoa.

Tällaisten ekosysteemien romahtamisen estämiseksi on ratkaisevan tärkeää säilyttää ekologinen tasapaino ja lajien monimuotoisuus ravintoketjuissa ja -verkkoissa. Tämä voidaan saavuttaa suojelutoimilla, kestävällä luonnonvarojen hoidolla ja suojelemalla kriittisiä elinympäristöjä.